https://www.google.com/maps/d/edit?mid=zgwqLnz7q0nc.klyu87YUJGGs&usp=sharing

Hieman myöhässähän tämä tulee mutta tässä viime kesän lomapurjehduksesta vähän juttua

Viron rannikko oli meille jo osittain tuttu aikaisemmalta purjehdukselta Välimerelle. Viron rannikko on kauttaaltaan matala, muutamassa päivässä kuitenkin tottuu 4-5 metrin lukemiin kaikuluotaimessa. Vaasan saaristosta poiketen kiviä ei paljon ole vaan pohjat ovat yleensä sedimenttiä. Paikoitellen väylät ovat hyvin kapeita. Viron satamista ei ole tuoretta kirjaa, virolaisten oma on vuodelta 2007 ja englanninkielinen versio Baltian satamista on myös aika vanha ja siinä on vain osa satamista. Virolaiset ovat onneksi nettikansaa ja tuoreet tiedot löytyvät sieltä. Jopa kaikkein pienimmistä satamista löytyy yleensä hyvät tiedot. Langattomia laajakaistayhteyksiä on Virossa kattavasti, lähes kaikissa pikkukylissäkin on avoin verkko jotka on merkitty Wifi.ee-kylteillä. Satamissa on myös yleensä omat langattomat verkkonsa. Painetut merikortit on julkaistu kolmena vihkona. Karttapohjat ovat useita vuosia vanhoja mutta niihin on tehty päivitykset käsin piirtämällä ja osittain myös irtolehtinä. Kartat näyttivät pitävän varsin hyvin paikkansa. Osa venesatamista on yksityisiä ja osa kunnallisia. Saarenmaan ja pikkusaarten satamat kuuluvat SL-Marinas-ketjuun, omistaja on Saarte Liinid jonka lautat hoitavat kuljetuksia saarille. Ketjun satamissa saa alennuskortin hankkimalla alennuksia jos yöpymisiä tulee riittävästi. Satamia uusitaan koko ajan ja niitä on varsin kattavasti lukuun ottamatta Saarenmaan länsirantaa jossa ei ole purjeveneille sopivia satamia. Välimatkat ovat sopivan lyhyitä päiväpurjehduksille, kunhan ensin pääsee Viroon. Vaasasta Kärdlaan tuli matkaa 360 mailia.

Perjantaina 13.6 tulin veneelle vaihtamaan öljyjä ja asentaja kävi tarkastamassa koneen sekä antamassa vinkkejä vastaisuuden varalle. Nina tuli junalla Seinäjoelta iltapuolessa. Kova pohjoistuuli ja kylmä sää joka jatkui sitten koko menomatkan. Lauantaina täydensimme veneen ruokavarastot ja järjestelimme tavarat paikoilleen.

Sunnuntaina matka alkaa Rönnskäriin aurinkoisessa, mutta viileässä säässä. Matka taitettin koneella heikon vastatuulen vuoksi. Neljä venettä tuli vastaan, joista kaksi tuttua ruotsinkävijää. Perillä oli vain yksi vene, joka sekin lähti iltapäivällä. Myöhemmin saatiin seuraksi pieni pietarsaarelaisvene.

Seuraavana aamuna matka jatkui Suomen rannikkoa pitkin etelään, aiemmin suunnitelmissa oli mennä Ruotsin rannikkoa.  Saatiin myötätuuli 4-12 m/s mutta merellä oli ikävä maininki, joten päätettiin jäädä Kaskisiin. Vietimme seuraavan päivän tuossa tutussa kivassa pikkusatamassa, kova pohjoistuuli jatkui eikä ollut intoa lähteä merelle. Kaskisten satamassa on normaalit peruspalvelut, sauna, pesutupa ja pyöränvuokraus kauppareissuja varten. Satamassa myydään polttoainetta ja kauppaan on pari kilometriä.

18.6. Matka jatkui kohti Enskeriä. Saimme hyvän purjehdustuulen. Kovan tuulen vuoksi rantautuminen oli mahdotonta, satama oli paljon pienempi kuin luultiin joten jatkettiin Reposaareen, jonne saavuttiin ennen puoltayötä. Vietimme yön ulkolaiturin päässä ja poistuimme varhain aamulla vähin äänin kohti Kylmäpihlajaa. Matkasta taittui taas iso osa purjeilla. Perille saapuessamme laiturissa oli vain muutama vene juhannuksen vietossa sekä joitain päiväkävijöitä. Majakkasaarelle on säännöllinen vesibussiyhteys.

Saunottiin ja grillattiin, paikalla oli myös yksi pakollinen kylähullu joka yritti väkisin vallata grillimme. Satamassa kaksi jo Kaskisista tuttua venettä; Naminami ja oululainen vene.  Seuraava päivä oli edelleen viileä ja tuulinen päivä ja pysyttiin satamassa, kokkailtiin lihapullia ja lasagnea. Entinen luotsiasema on muutettu hyvätasoiseksi ravintolaksi ja hotelliksi ja rakennuksessa on hyvä sauna joka on myös veneilijöiden käytössä.

 Juhannuspäivänä jätimme taaksemme Kylmäpihlajan ja purjehdittiin Lootholmaan. Lähes 10 mailia pitkä salmi Lootholmasta pohjoiseen on hauska purjehdittava, syvä ja suojainen. Hyvä tuuli pohjoisesta taas, joten matkasta pääsimme ¾ purjeilla. Satama oli lähes täynnä, juhlijat kuitenkin väsähtivät, joten yö oli rauhallinen. Seuraavana päivänä palasimme seitsemän mailia takaisinpäin.  Nuoruudenystävälläni Lapualta on mökki Kustavissa, jonne pysähdyimme kyläilemään. Vene saatiin vanhan luotsiaseman laiturin päähän. Saunoimme ja söimme hyvin, oli mukava tavata 20 vuoden jälkeen vanhaa tuttua.

Aamu oli synkkä ja harmaa, navakka tuuli edelleen pohjoisesta. Kiersimme pohjoiskautta Kihdinselälle ja pääsimme hyvän matkaa genoalla. Aluksi maininki haittasi, tuuli nousi 14 m/s ja sade yltyi, välillä tuli räntääkin. Kaksi virolaista troolaria pyöri hankalasti keskellä syväväylää ja osuttiin ilmeisesti trooliin. Päätimme luovuttaa ja pysähdyttiin Vuosnaisiin, jossa oli vain muutama vene. Söimme rantaravintolassa maukkaan saaristolaisbuffetin. Iltapäivällä kirkastui ja tuuli hellitti.

Aamulla kohti Nötötä, vähän yritettiin purjeilla, mutta tuuli oli lopulta vain 1-5 m/s.  Perillä satoi myöhemmin heikosti ja ukkosti. Käytiin kaupassa ja tutustuttiin saareen. Kaksi venettä tuli myöhemmin,  Nedeire ja neljä nuorta miestä. Yöllä oli tullut virolaisvene joka matkalla Ahvenanmaalle.

25.6. Utö, tuuli 5-14 m/s, 18 mailista lähes koko matka genoalla. Utössä täyttä, yksi paikka löytyi hotellin rannasta, jonne siis jäimme. Laituriin tulo oli työlästä kovan myötätuulen takia. Kunnan laituriin kyllä meni veneitä meidän jälkeemmekin, siellä selvästi jemmattiin kavereille laituripaikkoja eli jäi vähän huono maku. Hotellin laiturin vieressä on pienet suihkut ja vessat. Tuttuja veneitä tavattiin täälläkin.

26.6. Suomenlahden yli Kärdlaan, kevyessä tuulessa 66 mailia josta 42 purjeilla. Puolen yön jälkeen tultiin perille tähän upouuteen satamaan. Satamakapteeni puolisoineen oli laiturilla vastassa, todella lämmin vastaanotto. Merivartiosto oli ilmoittanut että vieraita oli tulossa. Asuivat itse osan aikaa hienossa Colin Archerissa samassa laiturissa. Kaveri oli kaksinkertainen ARC:n kävijä. Wc ja suihkut vielä konteissa, mutta joka päivä oli vanhassa makasiinissa hieno sauna lämpimänä. Satamasta oli maksuttomat bussikuljetukset kauempana sijaitsevaan supermarkettiin, kylän keskustaan oli vajaa kaksi km. Tullessa satamassa oli vain muutama suomalaisvene, lauantaina kuitenkin vilkastui, me viihdyimme Kärdlassa kolme päivää. Aurinkoinen mutta viileä sää jatkui edelleen.  

Lähdettiin sään kirkastuttua Haapsaluun etsimään hammaslääkäriä, koska sellaista ei Hiidenmaalta löytynyt. Vastatuuli ja siis koko matka koneella, loppumatkasta kaksi tuntia sateli.  Satamamaksu oli kallis, mutta siihen kuului pyykkikone, joten ei kun kone pyörimään. Taitava ja edullinen hammaslääkärikin löytyi yhdellä puhelinsoitolla. 1.7. oli tarkoitus jatkaa matkaa, mutta sää oli sumuinen ja sateinen, joten jäätiin vielä päiväksi ja pestiin venettä ja pyykkiä. Haapsalu on mukava pikkukaupunki. Satamaan johtava väylä on kapea ja mutkainen mutta hyvin merkitty. Venesatamista toiminnassa oli vain tämä Westmer, Grand Holm Marina oli suljettu laiturikiistojen takia. Joidenkin tietojen mukaan veneellä olisi päässyt aivan kaupungin keskustaankin, mutta me emme paikkaa kävelyreissuilla löytäneet. Satamasta kaupunkiin on parin km matka.

Matka jatkui Kuivastuun, alkumatka tiukkaa pujottelua kone-purjeyhdistelmällä, sitten purjeella. Loppumatkasta tuli uhkaava ukkosrintama ylle, joten purje alas. Pieni sade tuli, mutta ukkosrintama ei osunut kohdalle. Kuivastussa on lauttalaiturin vieressä melko iso venesatama, suihkut ja saunat olivat asialliset. Satamassa on vain pieni kioskityylinen kauppa, lähistöllä ei muita kauppoja ole.

Seuraavana päivänä kokka kohti etelää, mutta palattiin tunnin kuluttua takaisin, toisetkin veneet olivat todenneet saman ja palasivat myös. Tuuli oli toisin kuin ennustettiin; 13 m/s vastatuulta, joten ei ollut mieltä jatkaa matkaa. Matala meri teki todella ikävän ja terävän järviaallokon. Aurinkoista ja illasta sadetta. Tapasimme myös jyväskyläläiset purjehtijat, joilla veneen kotisatama oli Rymättylässä.

4.7.  Alun perin ajatuksena mennä Pärnuun, mutta koska paikka oli nähty jo aiemmin, suuntasimme Kihnun saarelle. Puuskainen tuuli, mutta pääsimme lähes koko 38 mailia purjeilla. Seuraavana päivänä lököpäivä ja pyöräiltiin saaren ympäri. Saari on pieni joten kiertämiseen ei mene montaa tuntia. Käytiin majakalla, joka oli yleisölle auki ja sinne pääsi kiipeämään.  Ylhäältä oli hienot näkymät. Majakasta sai myös juomia ja jäätelöä. Satamassa meidän kanssamme oli ruotsalais- ja hollantilaisveneet. Kihnussa asuu noin 500 henkilöä ja siellä oli kaksikin asiallista kauppaa ja kehuttu ravintola, jossa oli valitettavasti yksityistilaisuus.

Kihnusta jatkettiin Ruhnun saarelle.  Suihkurakennukset tekeillä ja väliaikaissuihkut olivat nuhjuisissa ulkorakennuksissa. Ruhnu on tämä kuuluisa pikkusaari jossa ajellaan sivuvaunumoottoripyörillä. Vakituisia asukkaita saarella on tietolähteestä riippuen vain 50-70. Pyöräiltiin kylään ja kirkkoa katsomaan, saaren vanhempi kirkko on Viron vanhin puukirkko vuodelta 1664, upea tervattu rakennus. Ihme ettei sitä ole kukaan polttanut. Päästiin kauppaan ja kirkkoon sisään latvialaisen turistiseurueen siivellä. Myös majakka käytiin katsomassa, sinne pääsee tosin kiipeämään vain tiettyinä aikoina. Ennen viime sotaa kaikilla Viron läntisillä saarilla oli vahva ruotsalaisasutus mutta lähes kaikki pakenivat venäläisten tieltä Ruotsiin 1945. Muutama harva suku on palannut viime vuosina. Hautausmailla muistomerkeissä näkyy myös paljon saksalaisnimiä. Viron laaja kartanoverkosto on myös samaa ulkomaalaisperua.

7.7. jatkettiin Kuressaareen jossa on kaksi satamaa, Roomassaare joka on melko kaukana kaupungista sekä aivan keskustassa oleva satama. Satamaan vie pitkä ruopattu kanava jonka syvyys on yli 2 metriä. Kaiku saattaa tosin näyttää välillä vain 1,2 metriä pohjakasvillisuuden takia. Kanava ruopataan parin vuoden välein. Iäkäs Kuressaaren satamakapteeni tietää kaikesta kaiken ja saaresta löytyy runsaasti veneammattilaisia. Kaveri hommasi meille remonttimiehen joka haki vuotavan Volvo-Pentan vesipumpun ja palautti sen korjattuna seuraavana päivänä. Osat meillä oli mukana. Kaupungista löytyy myös purjeneulomo. Saaressa on kolme isompaa veneveistämöä ja satamassa oli nytkin kaksi Saare-venettä,  joista toiseen tehtiin takuukorjauksia ja toinen oli upouusi todellisille aloittelijoille myyty vene. Heidän toilailujaan olikin mielenkiintoista seurata. Satamassa oli runsaasti erimaalaisia veneitä. Satamassa on täydet palvelut polttoainemyynteineen ja hyvä ja edullinen ravintola. Vuokrattiin pyörät satamasta koko ajaksi ja ne olivatkin ahkerassa käytössä. Parinsadan metrin päässä satamasta on kauppa ja iso viinakauppa, isommat marketit ja rautakauppa ovat kolmen kilometrin päässä. Kelit olivat mitä parhaat ja vietettiin viisi päivää rantalomaa. Kuressaaressa vietettiin viisi päivää hienossa säässä. Kuressaaren merkittävin nähtävyys on keskiaikainen piispanlinna jota on mittavasti entisöity ja jossa järjestetään runsaasti erilaisia tapahtumia.

Kierrettiin Saaremaa lännen kautta ja matka on yllättävän pitkä koska saaren lounaiskärki jatkuu pitkänä hiekkasärkkänä kauas merelle. Kuressaaresta Saaremaa sadamaan tuli matkaa 92 mailia joista 75 mailia purjeilla. Navakka ja puuskainen kaakkoistuuli jatkui koko päivän. Loppumatkan vastatuuliosuus jouduttiin ajamaan koneella. Sen verran Venäjän tilanne vaikutti että merivartioston lentokone lensi useamman kerran meidän ohitsemme. Perillä oltiin keskellä yötä. Laiturissa oli suomalaispariskunnan iso Grand Banks, antoivat koodit saunaan. Satamassa on yksi vierasvenelaituri ja iso risteilyaluslaituri jonka tarkoitus ei meille selvinnyt. Satamahan on aivan korvessa.

13.7 Lyhyen yön jälkeen aaltojen pauke herätti, koska satama on täysin avoin itätuulelle. Poistuimme laiturista, vielä kun pääsi ja vene oli ehjä.  Ajettiin osin purjeilla lyhyt 16 mailin matka salmen toiselle puolelle Hiidemaalle Sörun satamaan. Vastassa oli hieno pikkusatama kapean ojan päässä. Sörussa satamakapteeni tiesi tulostamme, oli saanut kyselyn merivartiostolta edellisen päivän valvontalennon perusteella. Seuraava päivä oli hieno ja aurinkoinen ja kävelimme viiden kilometrin päähän Emmasten kylään, jossa on kauppa ja ravintola. Illalla grillausta rannalla, mutta sadekuuro ajoi sisään syömään. Sörussa on asiallinen satamaravintola ja ravintolassa on suihkut ja vessat joita sai käyttää pientä korvausta vastaan. Ravintolan ollessa kiinni käytössä oli vain ulkohuusi.

Aamusta sateli, mutta vähitellen sää kirkastui ja lähdimme Orjakuun joka oli vain 14 mailin päässä. Sisäänajoreitti oli täälläkin melko tarkasti navigoitava. Satama ja ravintola olivat hienot ja paikallista väkeä oli melko paljon liikkeellä. Laiturissa oli periaatteessa poijukiinnitys mutta laitoimme kylkikiinnityksen koska muita vierasveneitä ei ollut.

Orjakusta jatkettiin Rohukylään 32 mailia josta 27 purjeilla. Aamu oli synkkä, mutta pikkuhiljaa päivä kirkastui. Korjattiin aamulla ennen lähtöä polttoaineletkun vuoto.  Edettiin reipasta vauhtia voimistuvassa myötätuulessa. Rohukylä on iso ja ankea lauttasatama, mutta hyvä paikka pysähtyä, laiturit ovat todella massiiviset. Isot yhteyslautat aiheuttavat satamaan virtauksia joten kiinnitysten piti olla tukevia.

Yön jälkeen Rohukylästä matka jatkui Dirhamiin jonka sijainti on sopiva Suomenlahden ylitystä varten. Mantereen ja saaren välinen väylä oli täälläkin kapea ja mutkainen, vähän kuin Strömsön väylä mutta täällä oli myös kohtalainen virta riesana. Illalla tuli sankka sumu, ja laituri täyttyi. Viimeisimmät veneet joutuivat isolle aallonmurtajalle jossa autonrengaslepuuttajat eli lepuuttajalautaa oli siellä tarpeen. Käytiin ihailemassa upeaa vanhaa hollantilaisvenettä.  

Aamulla jatkettiin Dirhamista Suomen puolelle Modermaganiin, puolet matkasta päästiin purjeilla heikkenevässä tuulessa ja helteessä.  Ankkuroitiin hienoon suojaisaan lahteen, rannassa oli vain merikarhujen jäsenille tarkoitettuja laitureita joten jäätiin lahdelle ankkuriin muutaman muun veneen seuraksi. Illalla käytiin jollalla kiertelemässä. Jotenkin tuli sellainen tunne että en aivan heti ole hakemassa merikarhujen jäsenyyttä, sen verran karavaanarimeininkiä oli havaittavissa.

Seuraavana päivänä Rosalaan koneella tyynessä kelissä. Satama oli täynnä, mutta saatiin kuitenkin paikka. Satamassa on hyvä kauppa ja ravintola, paljon telttailijoita ja myös sukeltajia. Koko matka todella paljon sinilevää, aivan kuin hernerokassa olisi kulkenut. Sukeltajien mukaan leväpuuron alla oli kuitenkin hyvä näkyväisyys.

Birrskärin retkisatama oli seuraava etappi. Laiturin vieressä on huusi mutta ei muita palvelja. Perille tulon jälkeen kova sadekuuro ja pääsin kannelle luomusuihkuun.

Aamulla soudettiin jollalla lahden toiselle puolelle tilakauppaan hakemaan vastapyydettyjä ahvenfileitä ja uusia perunoita suoraan maasta. Matka jatkui Vepsään Turun ulkoilusaareen taaskin pläkässä. Upea paikka, jossa vuokrattavana mökkejä ja siellä kaikenlaisia harrastusmahdollisuuksia. Saari on täynnä aggressiivisia valkoposkihanhia. Polettisuihkut olivat periaatteessa vain mökinvuokraajille, mutta ravintolasta myivät poletit meille kyselemättä mitään. 

22.7. käytiin pikaisesti Turussa ankkuriköysi- ja ruokaostoksilla, vene jätettiin venesatamaa vastapäätä kaupungin laituriin vierailun ajaksi ja jatkettiin Seilin edustalle ankkuriin. Tosi kuuma päivä, jollalla käytiin tutustumassa tähän surullisenkuuluisaan lepra- ja mielisairaalasaareen.

Seilistä jatkettiin Katanpäähän, vaihteeksi päästiin purjehtimaankin. Hieno historiallinen saari, saunavuoro kuului satamamaksuun, ruokapaikka jossa käytiin aamupalalla. Satama on juuri vaihtunut uusille yrittäjille ja heillä oli kovasti kehittämissuunnitelmia, olivat saaneet vastikään sinne mm. kaupungin vesijohdon. Katanpäästä matka jatkui Kuuskajaskariin jossa veneitä ei juuri nimeksikään. Viisi nuortamiestä oli naapurissa tosi pienellä purjeveneellä. Satamassa on hyvät laiturit ja sauna kuului taas satamamaksuun. Lököpäivä vietettiin ja tutustuttiin vanhaan varuskuntasaareen. Saarella on vuokrakämppiä vanhoissa armeijan rivitaloissa ja hyvä ravintola.

Seuraava pysähdyspaikka oli Kiili joka on hieno paikka. Sataman vieressä oli pikkumuseo jossa oli näytteillä runsaasti veneenrakennukseen liittyvää vanhaa esineistöä. Suihkut ja wc:t olivat jonkin matkan päässä maakuntamuseon yhteydessä. Kiilin jälkeen tehtiin pakollinen pysähdys hotelli Kristiinan laituriin. Olimme olleet siellä pari kertaa aiemminkin ja yrittäjäpariskunta oli tullut meille tutuiksi. Palvelu oli jälleen ensiluokkaista ja molempina iltoina saimme yksityisen saunavuoron ilman eri maksua. Heti hotellin takana on iso kauppa ja keskustan palveluihin on alle kilometri.

Viimeisinä päivinä jatkettiin etapeittain Rönnskäriin. Siellä tapasimme Garlic-veneellä purjehtivan pariskunnan jotka olimme tavanneet edellisen kerran Grisslanissa kolme vuotta aiemmin. Maailma on pieni.

Viron rannikko on miellyttävä kohde mutta on valitettavasti aika kaukana. Satamamaksut ovat lähes Suomen tasoa mutta muuten hinnat ovat halvat. Meille tuli lokiin lähes 1300 nm ja matka kesti 50 päivää. Siirtymäkelit eivät tosin olleet parhaat mahdolliset, menomatkalla oli kylmää säätä ja paluumatkalla iski helleaalto joten viimeisten kahden viikon aikana ei juuri purjehtimaan päässyt. Surullisinta matkalla oli paluumatkalla nähty saaristomeren sinileväpuuro.